Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi
7.12.2010

Toimitusjohtajan vastaus Helsingin Sanomien juttuun

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (4.12.2010) toimittaja Anu Nousiaisen artikkelissa levitetään minusta ja Kustannusosakeyhtiö Koivuniemestä valheellista tietoa ja vihjauksia, jotka ovat peräisin nimettömänä syytöksiään esittäviltä henkilöiltä. Viharyhmä on toistanut näitä väitteitä nimettömänä internetissä usean vuoden ajan pyrkien saamaan mediahuomiota. Ryhmän tavoitteena vaikuttaisi olevan vahingon aiheuttaminen.

Yli vuosi sitten Yleisradion MOT-ohjelma toi julki samat nimettömät väitteet. Tuolloin kuohu kaatui omaan mahdottomuuteensa, kuten tietysti käy nytkin, mutta asian saaman huomion johdosta lienee perusteltua vastata esitettyihin väitteisiin niiden ilmeisestä mielettömyydestä huolimatta.

Henkilö

Vaikka olen yksityishenkilö enkä vaikuta missään julkisesti, Helsingin Sanomat levittää yksityiselämästäni valheellista tietoa, jonka tarkoituksena vaikuttaa olevan minun saattamiseni halveksunnan alaiseksi. Totuuteen nähden juuri päinvastaisen tiedon levittäminen on niin järjestelmällistä, ettei se voine johtua tiedon puutteesta. Ylipäätään hyökkäys on niin systemaattinen, että vaikka provosointi ja suurentelu ovat alatyylisessä journalismissa jo lähes tapa, on kysyttävä, onko tämän takana pelkkä huomionhaku vai myös vahingoittamistarkoitus.

Esimerkkinä henkilööni kohdistuvasta hyökkäyksestä on uutisointi ruumiinvammasta, mikä jo sinänsä on sekä halveksittavaa että laitonta, sekä väite, että minua siksi on kiusattu koulussa. Asian merkitys on mitä ilmeisimmin siinä, että esitettyä kauhistuttavuuttani yritetään taustoittaa ja selittää henkisellä traumalla kiusaamisesta. Tarkoitus on kai pyhittänyt keinot, eikä ketään näytä haitanneen, että koko "tieto" on täysin todellisuuden vastainen. Tälläkö tasolla ovat Anu Nousiaisen ja Hesarin viestinnän luotettavuus ja moraali?

Teksti on yleisesti ottaen törkyä sisältäen niin suuren määrän valheellisia tietoja, että niiden oikomista tuskin kukaan jaksaisi edes lukea.

Yritys

Koska valheita on levitetty ja pelkoja yritetty lietsoa, katson aiheelliseksi vastata näihin yritystämme koskeviin heittoihin niiden sisällön tasosta huolimatta, koska muutoin meitä paremmin tuntemattomat joutuvat ehkä miettimään omituisia kysymyksiä.

Näyttää siltä, että pahanpuhujilla on ollut tarve keksiä syytä yritykseni vahingoittamiseksi. Paremman puutteessa vanhan riistokapitalismin teeman on täytynyt kelvata. Sehän sieltä pintakuorrutuksen alta paistaa.

Vaikuttaa siltä, että lähes kaikki valheet on kehitetty samalla häkellyttävällä kaavalla: Kun jotkut tekivät jotain, niin koin itseni huonommaksi. Siksi koin, että minua painostettiin - vaikka kukaan ei mitään sanonutkaan - joten minua siis pakotettiin. Ei kukaan voinut kuvitella, että joku saattoi päänsä sisällä kehitellä tuollaisia omia pakkoja. Ne eivät kerro yrityksestä, vaan väittäjän pään sisäisestä tilasta ja rehellisyyden tasosta.

Mitään 300 tunnin normia ei tietenkään ole koskaan ollut. Kerran myönsin eräälle työntekijälle hänen sitä kysyessään, että itse tein 300 tunnin kuukautta, mutta samaan hengenvetoon alleviivasin terävästi, että se ei todellakaan ole mikään malli. Asian nimenomainen ylösalaisin kääntäminen on törkeä väite, tosin niin absurdi, ettei tuohon mitään tarvitsisi sanoa. Vai uskooko joku automaattisesti kaiken, mitä Kuukausiliite kertoo? Sanoin muuten samassa yhteydessä, että työlainsäädäntöä on noudatettava, mutta talon puolesta eivät kiinnosta työtunnit vaan tulos. Joten jos joku tekee hyvän tuloksen kahdessa tunnissa kuussa, niin talolla on kaikki syy olla tyytyväinen. Siinä meni se uutisaihe. Tiedossani ei ole yhtäkään työlainsäädännön rikkomista yrityksessämme. Ja miksi ihmeessä me lakeja rikkoisimmekaan? Sehän olisi vahingollista eikä arvoihimme ja tavoitteisiimme sopivaa. Asioita on selvitetty aikoinaan huolellisesti yksityiskohtienkin osalta, koska arvojemme mukaisesti haluamme hoitaa työmme, yrityksemme ja asiakkaamme vastuullisesti ja niin hyvin kuin taidamme. Tulokset puhuvat.

Haluan myös tuoda esiin, että minkäänlaisia ongelmia ei ole tiedossa kenenkään työntekijän kohdalla, vaan ongelmat näyttävät olevan vain ulkopuolisten, nimettömien henkilöiden päässä. Työtyytyväisyytemme on poikkeuksellisen hyvä. Yrityksemme kantavia arvoja on ollut ajatella asioita työntekijöiden kannalta. Työntekijöiden motivaatio on korkea ja palautteet jopa häkellyttävän muikeita. Tämä näkyy myös asiakkaille, joilta tasaisesti on tullut hyvin positiivisia huomioita yhteistyöilmapiirimme laadusta. On kai paikallaan sanoa ääneen sekin, että esitetyt ulkopuolisten väitteet ovat todellisuuden täydellinen vastakohta.

Ovatko työntekijämme lahkolaisia? Kukaan työntekijämme ei ole minkään sortin lahkolainen. Tämäkin ilmiö tulee vain väitteiden esittäjien omista ajatuksista. Minä kunnioitan ja arvostan kovasti työntekijöitämme. He ovat upeita ihmisiä, ja meillä on aivan loistava työilmapiiri. Olen pahoillani heidän puolestaan, että he joutuvat tekemisiin tällaisen mielettömän vahingonteon kanssa.

Työntekijöillämme on oikeus ja vapaus yksityiseen uskonharjoitukseen sekä myös kokoontumisvapaus. Tässä mediavainoamisessa aletaan olla aika vaarallisella alueella. Minullakin on oikeus olla sekä kristitty että toimitusjohtaja, ja saan kuulua raamattupiiriin, enkä kysy siihen lupaa toimittajilta. Se, että joku on kristitty ja toimii periaatteidensa mukaan, ei ole häpeä vaan kunnia. Kyllä tässäkin yhteydessä on jo tullut selväksi, ketkä saavat hävetä.

Sepitelmät siitä, että yrityksessämme työ muka jotenkin mystisesti olisi jotain erityistä hengellistä työtä, ovat aivan kummallisia. Työ on työtä, enkä käsitä, miten jonkun mahdollinen kuuluminen raamattupiiriin voisi sitä muuttaa. Tämä on ihan tavallinen perheyritys. Ehkä vähän tavallista parempi, myönnettäköön, sillä kristilliset perusarvot ovat erittäin positiivinen lähtökohta. Kyllä arvoilla on paljon vaikutusta ihmisen toimintaan. Huippulaatumme perustuu huipputyöntekijöihin, mutta ei kaikki voi selittyä vain lahjakkuudella; esimerkiksi motivaatiolla, rehellisyydellä, työtoverien huomioimisella ja aidolla asiakkaan edun hyväksi toimimisella on suuri merkitys.

Jokainen käsittää, että raamattupiiri on yksityistä aluetta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on työpaikka. Ei yksityisen ihmisen, toimitusjohtajankaan, kuuluminen sekä raamattupiiriin että käyminen töissä luo mitään eturistiriitaa. Raamattupiiriäni ja yritystäni on myös yritetty jotenkin samaistaa. Nämä väitteet ovat niin paksuja, että on vaikea ymmärtää, että nämä kaikki menevät täysin kritiikittä Hesarissa läpi. Suurin osa raamattupiirini jäsenistä ei ole koskaan ollut yritykseni työntekijä ja suurin osa yritykseni työntekijöistä ei ole koskaan ollut raamattupiirini jäsen. Moni kyllä kuuluu molempiin. En korrektiussyistä ole koskaan pyrkinyt rekrytoimaan raamattupiiristäni tai muutoinkaan toiminut sen suuntaisesti. Jokunen vanha kaveri on kyllä oma-aloitteisesti ilmaissut halunsa tulla töihin yritykseemme, eikä raamattupiirin jäsenyys ole tietenkään voinut olla este rekrytoinnille. Ja tästäkin joku ruikuttaa. Outojako saisi rekrytoida, mutta ei vanhoja kavereita?

Huippujoukkue

Olemme rakentaneet huippujoukkueen, huippustruktuurin, huipputuotteet, huippuyrityksen ja yllättäen teemme huipputulosta, mikä kaikkein enimmin näyttää panettelijoita harmittavan. Siis kun olemme toimineet hyvin, eettisesti, lakien mukaisesti taidolla ja ahkeruudella ja vielä teemme hyvää tulosta lama-aikanakin, niin on se niin väärin! Sietämätön menestys ja siunaus kaikilla elämänalueilla ja sitten vielä tämäkin, eikä tulosta voi noin vain valehtelemalla kiistää. Sille näyttää pitäneen löytää joku selitys, ja selitys näyttää olevan riistokapitalismi. Huippuyritys on tehnyt huipputulosta vuodesta toiseen, mutta se kuuluu johtuvan yksin alhaisesta palkasta ja suuresta työmäärästä.

Tämä Hesarin riistokapitalismiteoriahan on loistojuttu, sehän ratkaisee kaikki lama-Suomen ongelmat. Kaikki Suomen tappiolliset yritykset vain lisäämään työtuntimäärää, niin johan alkaa tulla huipputulosta. Koska ylitöitä ei kukaan voi teettää pykäliä enempää - emme me eivätkä muut - ei kun palkataan vain uusia työntekijöitä ja lisätään työtuntien määrää, niin tulostahan Hesarin esittämän logiikan mukaan tulee. Ja työntekijöitä riistämällä kuulemma sitä vasta tuleekin: motivaatio nousee ja jaksaminen lisääntyy. Voi sitä intoa ja tuloksen määrää! Nyt kaikki tekemään helppoa huipputulosta Hesarin neuvoilla!

Hesarin teoriassa on jotain tuttua. Marx kehitti riistoteoriansa, jonka tavoite oli ottaa kaikkien omaisuus proletariaatin johdon diktatuuriin. Teoria tosin oli väärä, ja sen ydinväite, että Jumalaa ei ole, oli valhe. Kommunismin viesti on ollut hyväksikäyttää herkkäuskoisia kateutta lietsomalla. Mitkä ovat tuon niin kiihkeästi levitetyn opin hedelmät? Luultavasti minkään muun valheen varjolla ei ole ryöstetty, hyväksikäytetty ja murhattu niin paljon ihmisiä kuin tuon riistoteorian.

Hesarissa annetaan ymmärtää, ettei hyvään voittoon tarvita Jumalan ihmettä, vaan työntekijöiden riistäminen. Siihen, miten Hesarin mallilla rahaa syntyy tyhjästä, tarvitaan kyllä ihme. Hesarin lukija tarvitsee paljon uskoa nielläkseen tuonkin, koska järki panee vastaan. Ne kai uskovat, joilla on siihen tarve. Eikä silloin järkikään auta. On monenlaisia uskoja ja uskomuksia. Ihminen itse valitsee, mihin uskoo.

Asiakkaamme toki ymmärtävät, että huippulaatumme ja vastuullisuutemme ei ole mahdollista nousta sellaisesta taustasta, jota Hesarissa esitetään. Ja miksihän työtyytyväisyytemme on niin korkea?

Parta

Työntekijöidemme parratkin ovat nyt sitten valtakunnallinen puheenaihe eräitä telkkariuutisia myöten. Työntekijöillämme ei kyllä tietääkseni kaikilla ole partaa, enkä tarkoita vain naisia. Meiltä valitettavasti vielä puuttuu parranpituuden Excel-raportointi. Minulle on kerrottu työpaikoista, joissa parran kasvattaminen olisi niin poikkeavaa, että se merkitsisi talon kattavaa negatiivista huomiota, joten kukaan ei uskalla olla erilainen. Huh semmoista, meillä on täysi vapaus. Tosin varmaankin parran kasvatus nousee helposti puheenaiheeksi kavereiden kesken, koska se näkyy. Kokemukset parrasta lienevät olleet positiiviset. Ankea joka-aamuinen höyläys on historiaa. Parta voi myös kyseenalaistaa normeja, onhan parran kasvatus tunnetusti historiassakin mennyt muodin mukaan. Joku voi siis kysyä, miksi höylään leukani kaljuksi, vaikka siihen parta asianmukaisesti pyrkii, jos en ajele kaljuksi hiuksianikaan. Parroilla ei kyllä ole mitään tekemistä yrityksemme kanssa, mutta koska työntekijöitämme on julkisesti pyritty halventamaan, katson aiheelliseksi puolustaa heitä, vaikka aihe kieltämättä on koominen. On tämä niin uskomatonta, ihan kuin olisi kysymys pikkulasten jutuista.

Maitobaari

Viharyhmä on vastoin parempaa tietoaan sitkeästi yrittänyt yhdistää minua Maitobaari-nimiseen nuorten aikuisten hengelliseen työmuotoon. Hengellinen toimintani on ollut yksityistä, joten siitä ei ole voinut yksityisyyden suojaa rikkomatta levittää valheita vaikuttamatta törkeältä. Kyseinen Maitobaari taas on toiminut julkisesti ja laajamittaisesti Espoossa toistakymmentä vuotta. Valheiden levittäjät lienevät nähneet tarkoituksenmukaiseksi jotenkin epämääräisesti samaistaa Maitobaarin raamattupiiriini. Maitobaari oli laajan vaikutuksensa aikana upea työmuoto, joka tosin joidenkin mielestä menestyi liikaakin. Hedelmät olivat kunnioitettavat. Nyt vain on niin, että minulla ei, kuten väitteiden esittäjätkin hyvin tietävät, ollut osaa eikä arpaa koko kuvioon, ei sen syntyyn, johtoon, työhön tai toimintaan. Muutamassa keskustelussa asioita on pyynnöstä sivuttu, ja kahdesti kävin siellä yli vuosikymmenen kestäneen toiminnan aikana. Kunniaa siitä hienosta työstä en suostu ottamaan.

Syytösten tausta

Aikoinaan mietin, mistä nämä kummalliset syytökset kumpuavat. Väitteissä toistetaan samalla kaavalla ajatusta jonkinlaisesta pakottamisesta. Ajatusta lie kehitetty tähän tapaan: Erkillä ja Kallella on parta, joten olen huonompi, jos minulla ei ole. He siis pakottavat minua sanattomalla painostuksella kasvattaman parran. Olen siis henkisen väkivallan uhri ja pakotettu. Koska tosi hyvää kaveripiiriämme vapaampaa joukkoa saa hakea eikä kaveripiirimme todellisuuden voi mitenkään tulkita vastaavan pakottamisväitteitä, on kysyttävä, miten sitten joku voi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä?

Ajatusten syiden on näin ollen löydyttävä yksittäisen ihmisen korvien välistä. Luulen lähtökohdan löytyvän jonkinlaisesta syyllisyyslähtöisestä varhaistaustasta, pakonomaisesta tarpeesta etsiä oikeaa ratkaisua. Reaaliset havainnot tukevat suoraan tätä ajatusta. Kaava on niin toistuva, että useimmat väitteet lienevät alunperin yhden henkilön keksimiä. Tosin väitteet lienee kuitenkin esitetty vastoin parempaa tietoa, mikä on edellyttänyt selvää rehellisyydestä luopumista. Lisäksi tähän vaikuttaa liittyvän vahingoittamistarkoitus, joten eivät motiivit kovin puhtaat voi olla. Mutta omatunto se on valehtelijallakin, ja yleensä ihmiset keksivät jonkin selityksen itselleen. Sen sijaan se, jos ammattimainen toimittaja menee ikään kuin täysin kritiikittömästi tuontasoiseen nimettömien vedätykseen, on sitten oma lukunsa.

Raamattupiiri

Olenko sitten hengellisessä työssä mukana? Vain yksityisesti. Olen kyllä tunnustava kristitty. Olen viime vuosikymmenet ollut mukana ainoastaan yhdessä raamattupiirissä. Se on ollut yksityinen koko historiansa ajan. Useimmat viharyhmän jäsenet eivät ole koskaan olleet piirin jäseniä, mikä joiltain osin voi selittää historian ja asiatietojen vääristelyä. Piiri on kokoontunut vanhan, ympäri Etelä-Suomea levinneen kaveripiirin kesken kodeissa kymmenkunta kertaa vuodessa. Muodot ja puitteet ovat erittäin vapaamuotoiset, kuten raamattupiireissä on tapana. Mitään seurakuntaa tai muuta rekisteröityä yhteyttä sen paremmin kuin taloudellista ulottuvuuttakaan ei kuvioissa ole. Yhtään kolehtia en ole kerännyt. Toiminta edustaa tavanomaista herätyskristillisyyttä, ja uskomme Raamattuun. Piiriin ei liity mitään vallankäyttöä. Jotkut löyhät käytännöt toki on oltava – täytyy ainakin tietää, ketkä ovat mukana. Mitään kulttia ei ole olemassa, vaan väite on vain pahantahtoista panettelua. Kyse ei myöskään ole salaseurasta vaan yksityisestä piiristä. Ja minusta kyllä näyttää, että normaalin yksityisyytemme varjelemisen tarvetta ei kukaan voi kiistää.

Emme pelkää Supoa emmekä mörköjä, ja ihmiset ovat erinomaisen tasapainoisia. Koko maailma ei ole meitä vastaan, vain tämä pikkuinen viharyhmä haluaisi olla ja Hesarikin nyt. Ylipäätään tuo tarkoitushakuinen kuva neuroottisesta sielunmaisemasta edustaa viharyhmän omien tuntojen projektiota. Kaveripiirimme on vapaa ja mukava, miksi muutoin olisimme jatkaneet; eihän siihen kenelläkään ole mitään velvoitetta. Auvomme taitaa kyllä joitakuita harmittaa, mikä on valitettavaa. Saisivathan harmittelijat toki perustaa parempia piirejä ja tuottaa paremmat hedelmät – tai edes jotain hyvää – mieluummin kuin toistaa samoja syytöksiä vuodesta toiseen. Miten se voi aina vain olla muiden vika, jos jättää oman elämänsä elämättä? Eihän se ollut sitä alun alkaenkaan.

Ainakin viiteentoista viime vuoteen kaikki sielunhoidollisiksi edes jotenkin tulkittavissa olevat keskusteluni laskee yhden käden sormilla. Jonkun kerran olen pyynnöstä keskustellut auttaakseni. En muuten muista koskaan nähneeni missään raamattupiirissä yhtään kielisuudelmaa, ja luulen, että jos niitä joku oikeasti olisi harrastanut, minunkin olisi pitänyt vuosikymmenten kuluessa edes kerran nähdä. Mitään yleistä kaikkien pussailua ei ole myöskään koskaan ollut. Ajatukset yhteydenpidon rajoittamisesta ovat niin ikään naurettavia. Kunnioitan naisia enkä voi hyväksyä naisten järkyttävää halventamista sanoin ja kuvin.

Pahimpana asiana minuun liittyen mainostetaan taas kerran painonpudotusta. Monia vuosia sitten todella tempaisimme ylimääräiset pois. Keski-ikäistyttyämme havaitsimme hyvinvointimme tavanomaisesti kertyneen myös vyötärölle, mikä oli monen harmi ihan vain ulkonäön, suorituskyvyn, itsetunnon ja terveyden puolesta. Pyrkimyksistä keskusteltiin satunnaisesti useana vuonna, kunnes tajusin, että ilman jotain kimmoketta tilanne vain pahenee. Selvitin asiaa ja otin sen esiin tiedollisesti ja perustellusti. Se juttu on kyllä myyvä ja ymmärrän, ettei sitä siksi ole vahingoittamistarkoituksessa voitu levittää, toisin kuin jälkiseurantavaiheen kommenttejani pitkäaikaiselle kaveripiirille. Asiayhteydestään irrotetuista yksityiskohdista on tietysti mahdollista pyrkiä luomaan ulkopuoliselle väärä käsitys asiasta. Tekijänoikeuksista ja yksityisyydestä piittaamattomat ovat levittäneet varastettua nauhoitetta tarkoituksellisesti väärinkäsitysten synnyttämiseksi. Varastetun tavaran levittely, tekijänoikeuksien rikkominen ja yksityisyyden loukkaaminen kertovat avoimesti levittäjien motiiveista.

Mihin sitten tarvitsimme painoindeksejä? Painonpudottajan uskonpuute suhteellistaa helposti minäkuvan. Joku esimerkiksi mietti painonsa pudottamista vain 25 ylipainokiloon asti. Siksi indeksit tarvittiin, tai sitten ei olisi ollut mitään projektiakaan. No, miten projektissa kävi? Tulos oli loistava. Vain pieni kimmoke tarvittiin, ja kas, pitkään haikailtu tavoite saavutettiin yhdessä. Jotkuthan antavat jopa rahaa siitä, että joutuvat maksamaan rahaa, jos eivät pysy painonpudotustavoitteissaan, siis kimmoke ja vielä ryhmän sosiaalinen tuki auttavat muitakin. Raha on sentään isompi pakko, mutta en ole kuullut kenenkään sitä kauhistelevan, vaikka se on oikein bisnes. Meihin kohdistuva kauhisteluhan on vain tarkoitushakuista sumutusta vastoin parempaa tietoa. Tässä oleva teksti ei tietenkään ole perustelu projektillemme, vaan sen perustelin silloin asianosaisille. Olen saanut vuosien varrella monet kiitokset tuloksista onnellisilta ihmisiltä. Me tykkäsimme projektista. Muille se ei ole peruste valittaa. Muutoinkin olen kyllä sitä mieltä, että jos jotain halutaan tehdä, niin se sitten tehdään eikä jäädä muita seurailemaan.

Viharyhmän juuttuminen vuosiksi menneisyytensä uriin ihmetyttää. Toki pelkkä kateuskin riittää syyksi, sillä siitäkin saattaa nousta todellisuuden tarkoituksellinen ylösalaisin kääntäminen.

Lapset

Lasten kuritusopetukseen liittyvien väitteiden tarkoitus on helppo arvata: minut on haluttu leimata lainrikkojaksi. Joskus kauan sitten luin aiheesta Raamatun sanaa. Siitä on sitten vedetty omia johtopäätöksiä, joita on nimettömänä helppo heitellä. Väite lastenhoidon kurituksesta on sekin aivan törkeä, sellaista ei piirissämme ole ollut. Ajatus lasten eristämisestä on yhtä mieletön. Painoprojektiammekin yritettiin vastoin totuutta yhdistää lapsiin. Viesti on niin törkeä ja senlaatuinen, että on todettava, että lasten ja nuorten kaikki osallistuminen projektiin nimenomaan kiellettiin.

Sekä perhetasolla että raamattupiirissämme olemme varhaisesta alkaen tietoisesti panostaneet lapsiin paljon, mistä olen onnellisen kiitollinen. Nyt kun tulokset näkyvät, olisi jo myöhäistä aloittaa. Tätä aluetta pidän itse yhtenä elämäni kaikkein suurimmista onnistumisista. Tällä iällä jo näkee monella elämänalueella, kuinka hyvä asia ja suuri armo on ollut saada seurata Herraa.

Kotikoulukin on kateuden kohteena, ja ilmeisesti joitakuita ahdistaa tasapäisestä valtavirrasta poikkeaminen. Kaikkihan haluavat yksilöllisyyttä, lapsiin panostamista ja yhteistä aikaa. Toisten onnistuminen tässäkin lienee jollekulle vaikea vertailukohde. Kotikoulu on ollut aivan uskomattoman upea juttu. Se on ylittänyt odotukset ja kaikki palaute on ollut yltiöpositiivista. Sanottakoon myös, ettei kotikouluun liity koulukritiikkiä, vaan sen perusta on halu sijoittaa lapsiin. Kotikoulu on kasvava trendi, Yhdysvalloissa jo miljoonaluokassa. Niitä, joille asia on ajankohtainen, rohkaisen mieluusti tarttumaan haasteeseen. Se teettää paljon työtä, mutta on upea sijoitus. Hyväksi nähdyt haaveet pitää vain toteuttaa, sillä elämä on niin lyhyt. Minun mielestäni elämässä pitääkin seurata Herraa Raamatun sanan mukaan kaikesta sydämestä ja elää täysillä kaikilla elämänalueilla.

Media

Suomessa näyttää nykyään olevan halua valheiden levittämiseen uskovista, heidän syrjimiseensä ja jopa suoranaiseen vainoamiseensa. Perusteeksi näyttää riittävän erot esittäjän omaan arvomaailmaan nähden. Näin vainot ovat historiassa aina alkaneet. Tähänkö suuntaan Suomea halutaan viedä? Onko poliittinen arvoliberalismi todellisuudessa antikristillisyyttä, jonka hedelmät tulevat vähitellen näkyviin? Kuka nousee puhumaan totuutta?

Julkisen sektorin ja toki myös yksityisen sektorin toimijat ottakoot nyt kantaa, saako media pompottaa painostuksella vai pysyykö selkä suorana, niin ettei tarvitse jälkeenpäin hävetä. Koska jotkut uskaltavat toimia vasta rohkeampien jälkeen, nyt on tilausta rohkeille kannanotoille yhteiskuntapoliittisesti merkittävässä asiassa.

Minä en lämpene antikristillisyydelle, suvaitsemattomuudelle, syrjinnälle, vainoamiselle, valheiden levittämiselle enkä riistoteorioille. Sellaisten harjoittajille kuuluu julkinen häpeä.

En tiedä, katsooko Helsingin Sanomat jotenkin olevansa erikoisasemassa mediavoimansa takia lain noudattamisen suhteen. Jutun kokonaisuus ilmaisee tässä taas rajojen venyttämistä: poliitikkojen ylilyövä repiminen on ulotettu jo tavalliseen ihmiseen. Median on turha selittää, että paikkansapitämättömät väitteet itsessään olisivat peruste siihen. Jos niin olisi, silloin niiden paikkansapitävyys olisi ennen tällaista koko konsernin mediavoimalla yksityishenkilöön ja yksityiseen yritykseen kohdistettua hyökkäystä tullut selvittää erityisen luotettavasti. Liioin ei voida väittää, että valheita saa levittää, jos joku ei suostu haastateltavaksi ennalta valittuna syyllisenä ja valheiden levittämisen kohteena. Kuka on seuraava? Olemmeko valumassa media-anarkiaan? Tämä on huolestuttavaa ja tähän pitää tarttua.

Muistan joskus nuorena miehenä minua varoitetun, että sitten kun elämässä menestyy, kateelliset alkavat ihan varmasti levittää juttuja. En sitä silloin uskonut; ajattelin, että eihän minulla ole vihamiehiä. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ei niitä tarvitsekaan olla, menestys itsessään tekee niitä. Jollain tavoin epäonnistuneiksi itsensä kokevat näkevät toisen työn tulosten osoittavan sormella heidän omaa tuloksettomuuttaan tai kipeää kohtaansa. On se niin väärin, toisen syy. Kateus, viha ja katkeruus ovat ihmisen valintoja, jotka helposti ottavat mielen valtaansa. Samanmielisten joukossa vääräkin tuntuu lopulta oikeutetulta. Tämä on jopa politiikan suuria käyttövoimia. Me kaikki tiedämme tämän. Kateellinen paha puhe, joka loogisesti ajatellen selvästikään ei edes voi pitää paikkansa, on kuitenkin uteliaisuutta houkutteleva. Tunteen on mukava antaa voittaa ja uhota päivän puheenaihetta, vaikka järki sanookin, että tästä aiheesta on viisasta hankkiutua nopeasti eroon, kun se ei edes voi pitää paikkaansa. Tästä ristiriidasta roskajournalismi elää. Mikä sitten on lukijan moraalinen vastuu? Älä usko, älä levitä, älä maksa. Tämänkin valhekohun nostatus on häpeällistä toimintaa.

Journalismin nykytasosta syytetään aikapulaa ja nettiä. En usko kumpaankaan selitykseen. Media koettaa korvata tason romahtamisen loputtomalla huomioarvon tavoittelulla, röyhkeydellä ja jopa lakia rikkomalla. Systeemi on vinoutunut. Tilanne pitäisi purkaa työmoraalista lähtien. Näennäisen arvoliberalismin fasadin alla on usein äärimmäinen suvaitsemattomuus. Eivät arvot saisi olla sillä tasolla, että pelkkä huomionhaku riittää perusteeksi suoranaiseen vainoamiseen. Ilman rehellisyyttä ja vastuullisuutta päädytään oman edun tavoitteluun ja anarkiaan johtavaan kilpailuun röyhkeydestä.

Toivon toimittajien lopettavan puhelinhyökkäykset yritykseemme. On selvää, että tähänastisen esityksen jälkeen "haastatteluja" on turha pyydellä. Jatkamme tietysti kiusanteosta huolimatta normaalia työtämme.

Entä mitä tässä voi tehdä? Eräs asiakkaamme otti jo yhteyttä ja halusi tehdä kauppaa eli siis myös ilmaista tukensa ja kannanottonsa. Olin siitä iloinen ja johduin ajattelemaan, että voimmehan me vaikuttaa ja juuri noin se pitää tehdä. Maailma on paha, mutta me voimme ottaa vastuun ja ottaa kantaa kukin omalla paikallamme. Minä voin alkajaisiksi tuoda totuuden esiin.

Eilinen on ollut hyvä. Uskomme vielä parempaan huomiseen. Jatkamme siis laadukkaasti ja luotettavasti asiakkaidemme hyväksi toimimista kuten tähänkin asti. Valheet raukeavat tyhjiin, työn tulokset pysyvät.

Tapani Koivuniemi

Koivuniemen arvot