Valitusvirret:
5:1 Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
5:2 Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
5:3 Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
5:4 Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5:5 Kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
5:6 Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
5:7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
5:8 Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
5:9 Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
5:10 Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
5:11 He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
5:12 Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
5:13 Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
5:14 Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
5:15 Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
5:16 Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
5:17 Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
5:18 Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
5:19 Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
5:20 Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
5:21 Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
5:22 Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?