Psalmit:
142:1 Davidin oppi ja rukous, kuin hän luolassa oli.
142:2 Minä huudan Herran tykö äänelläni, ja rukoilen Herraa äänelläni.
142:3 Minä vuodatan ajatukseni hänen edessänsä, ja osoitan hänelle hätäni,
142:4 Koska henkeni on ahdistuksessa, niin sinä tiedät käymiseni: tielle, jota minä vaellan, asettavat he paulat eteeni.
142:5 Katsele oikialle puolelle ja näe, siellä ei yksikään tahdo minua tuta: en minä taida paeta, ei tottele kenkään minun sieluani.
142:6 Herra, sinua minä huudan ja sanon: sinä olet minun toivoni ja minun osani elävien maalla.
142:7 Ota vaari minun rukouksestani, sillä minua vaivataan sangen: pelasta minua vainollisistani; sillä he ovat minua väkevämmät.
142:8 Vie minun sieluni vankeudesta ulos kiittämään sinun nimeäs: vanhurskaat kokoontuvat minun tyköni, koskas minulle hyvästi teet.