Psalmit:
132:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
132:2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
132:3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
132:4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
132:5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
132:6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
132:7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
132:8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
132:9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
132:10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
132:11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles. >> Jakeen lisätiedot
132:12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
132:13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
132:14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
132:15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
132:16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
132:17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
132:18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.