Job:
6:1 Niin Job vastasi ja sanoi:
6:2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa'an päälle,
6:3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
6:5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6:6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
6:7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
6:8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
6:9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
6:10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
6:11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
6:12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
6:13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
6:14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
6:15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
6:16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
6:17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
6:18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
6:19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
6:20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
6:21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
6:22 Olenko minä sanonut: tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
6:23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
6:24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
6:25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
6:26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
6:27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
6:28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
6:29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
6:30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?