Job:
16:1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
16:2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
16:3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
16:4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
16:5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
16:6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
16:7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
16:8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
16:9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
16:10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
16:11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
16:12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
16:13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
16:14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
16:15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16:16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo,
16:17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
16:19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
16:20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
16:21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
16:22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.