Sananlaskut:
31:1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
31:2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
31:3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
31:4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
31:5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
31:6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallansa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
31:7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
31:8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
31:9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
31:10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kalliimmat päärlyt:
31:11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
31:12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
31:13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
31:14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
31:15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
31:16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istuttaa viinapuita kättensä hedelmästä.
31:17 Hän vyöttää kupeensa väkevyydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
31:18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttilänsä ei sammuteta yöllä.
31:19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
31:20 Hän kokottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
31:21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
31:22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purpura ovat hänen pukunsa.
31:23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
31:24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
31:25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
31:26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielessänsä on suloinen oppi.
31:27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
31:28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä (sanoen):
31:29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
31:30 Otollinen olla on petollisuus, ja ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31:31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.