Job:
3:1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
3:2 Ja Job vastasi ja sanoi:
3:3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
3:4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
3:5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
3:6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
3:7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
3:8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
3:9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
3:10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
3:11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
3:12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
3:13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
3:14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
3:15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
3:16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt, ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
3:17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
3:18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
3:19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
3:20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
3:21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
3:22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
3:23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
3:24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
3:25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
3:26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.