Sananlaskut:
6:1 Poikani, jos sinä takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
6:2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
6:3 Tee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä sinä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
6:4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
6:5 Kirvota itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6:6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
6:7 Vaikka ei hänellä yhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
6:8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja kokoo ruokansa elonaikana.
6:9 Kuinka kauvan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
6:10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs: laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
6:11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
6:12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
6:13 Iskee silmää, nyhkää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
6:14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
6:15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
6:16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
6:17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatointa verta;
6:18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
6:19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
6:20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
6:21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
6:22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
6:23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus on elämän tie,
6:24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
6:25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
6:26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
6:27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaatteensa pala?
6:28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
6:29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
6:30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
6:31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
6:32 Mutta joka vaimon kanssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
6:33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
6:34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
6:35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.