Luukkaan evankeliumi:
1:1 Että moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista meillä täydellinen tieto on,
1:2 Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet ja sananpalveliat olleet ovat:
1:3 Näkyy myös minulle se hyväksi, sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus:
1:4 Ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.
1:5 Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimeltä, Abian vuorosta; ja hänen emäntänsä Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä Elisabet.
1:6 Ja he olivat molemmat hurskaat Jumalan edessä, vaeltavaiset kaikissa Herran käskyissä ja säädyissä laittamattomasti,
1:7 Ja ei heillä ollut lasta; sillä Elisabet oli hedelmätöin, ja he olivat jo molemmat ijälliset.
1:8 Ja tapahtui, kuin hän vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edessä,
1:9 Papin viran tavan jälkeen, lankesi arpa hänelle, että hänen piti suitsuttaman, sitte kuin hän oli mennyt sisälle Herran templiin.
1:10 Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona suitsutuksen aikana.
1:11 Mutta hänelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.
1:12 Ja kuin Sakarias hänen näki, hämmästyi hän ja pelko lankesi hänen päällensä.
1:13 Mutta enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Sakarias! sillä sinun rukoukses on kuultu ja sinun emäntäs Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Johannes.
1:14 Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat hänen syntymisestänsä.
1:15 Sillä hän tulee suureksi Herran edessä, ja viinaa ja väkevää juomaa ei hän juo, ja hän täytetään Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta.
1:16 Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö.
1:17 Ja hän käy edellä hänen edessänsä Eliaan hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaaksensa Herralle valmistetun kansan.
1:18 Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän? sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo ijällinen.
1:19 Niin enkeli vastasi ja sanoi hänelle: minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja olen lähetetty puhumaan sinulle ja saattamaan näitä iloisia sanomia sinulle.
1:20 Ja katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämät tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa täytetään.
1:21 Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmettelivät, että hän niin templissä viipyi.
1:22 Vaan kuin hän tuli ulos, niin ei hän saanut puhua heille. Ja he ymmärsivät, että hän oli näyn templissä nähnyt. Ja hän viittasi heille, ja jäi mykäksi.
1:23 Ja tapahtui, että hänen virkansa päivät olivat täytetyt, niin hän meni kotiansa.
1:24 Mutta niiden päiväin jälkeen tuli hänen emäntänsä Elisabet raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta, sanoen:
1:25 Ja näin on Herra minulle tehnyt niinä päivinä, kuin hän minun puoleeni katsoi, että hän ottais pois minun ylönkatseeni ihmisten seassa.
1:26 Mutta kuudentena kuukautena lähetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Natsaret,
1:27 Neitseen tykö, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.
1:28 Ja enkeli tuli sisälle hänen tykönsä ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sinä vaimoin seassa!
1:29 Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.
1:30 Ja enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Maria! sillä sinä löysit armon Jumalan tykönä.
1:31 Ja katso, sinä siität kohdussas ja synnytät Pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Jesus.
1:32 Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,
1:33 Ja hänen pitää Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.
1:34 Niin sanoi Maria enkelille: kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä?
1:35 Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päälles ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sentähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
1:36 Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, joka kutsuttiin hedelmättömäksi.
1:37 Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.
1:38 Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen! Ja enkeli läksi hänen tyköänsä.
1:39 Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin.
1:40 Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.
1:41 Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä,
1:42 Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!
1:43 Ja mistä se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
1:44 Sillä katso, sitte kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.
1:45 Ja autuas sinä, joka uskoit; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.
1:46 Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
1:47 Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,
1:48 Että hän katsoi piikansa nöyryyttä; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuman:
1:49 Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,
1:50 Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.
1:51 Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti koriat heidän sydämensä mielestä.
1:52 Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.
1:53 Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.
1:54 Hän korjasi palveliansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,
1:55 (Niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen siemenellensä) ijankaikkisesti.
1:56 Ja Maria oli hänen tykönänsä lähes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.
1:57 Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan.
1:58 Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.
1:59 Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias.
1:60 Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes.
1:61 Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä.
1:62 Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimitettää.
1:63 Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.
1:64 Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa.
1:65 Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämät sanat.
1:66 Ja kaikki, jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
1:67 Ja Sakarias hänen isänsä täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, sanoen:
1:68 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa,
1:69 Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,
1:70 Niinkuin hän on muinen puhunut pyhäin prophetainsa suun kautta,
1:71 Vapahtaaksensa meitä meidän vihollisiltamme ja kaikkein kädestä, jotka meitä vihaavat:
1:72 Osoittaaksensa laupiutta meidän isillemme ja muistaaksensa pyhää liittoansa,
1:73 Ja sitä valaa, jonka hän vannoi Abrahamille, meidän isällemme, meille antaaksensa:
1:74 Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelisimme,
1:75 Pyhyydessä ja hurskaudessa hänen edessänsä kaikkena meidän elinaikanamme.
1:76 Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman Ylimmäisen prophetaksi; sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin edessä, valmistamaan hänen teitänsä,
1:77 Ja antaman autuuden tunnon hänen kansallensa, heidän synteinsä anteeksi saamiseksi,
1:78 Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä,
1:79 Valaisemaan niille, jotka pimeissä ja kuolon varjossa istuvat, ja ojentaman meidän jalkamme rauhan tielle.
1:80 VII. Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä, ja oli korvessa siihen päivään asti, jona hänen piti Israelin kansan eteen tuleman.