Korkea Veisu:
1:1 Salomon korkia veisu.
1:2 Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautes on suloisempi kuin viina,
1:3 Sinun hyväin voidettes hajun tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sentähden piikaiset sinua rakastavat.
1:4 Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
1:5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
1:6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
1:7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
1:8 Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
1:9 Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
1:10 Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
1:11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
1:12 Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
1:13 Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
1:14 Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
1:15 IV. Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
1:16 Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
1:17 Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.